Mitä Tapahtui Kun Sanoin Kyllä

Vau. Mikä matka siitä päivästä, kun sanoin ”kyllä” kirjani kirjoittamiselle, siihen päivään, jolloin kirja viimein julkaistiin. Noiden kahden päivän välissä on tapahtunut niin paljon, ja onneksi monet noista kokemuksista ovat nyt osa kirjaani Still With Me: A Journey Through Loss into Life – muistelmateosta rakkaudesta, surusta, sisäisestä muutoksesta ja siitä, kuinka löysin tieni takaisin elämään menetettyäni kumppanini Janniksen.

Jos siis olet miettinyt, mitä kaikkien näiden kuukausien aikana on tapahtunut edellisen blogikirjoitukseni ja valtavan surutyön jälkeen, niin niihin on mahtunut kirjani kirjoittamista, editoimista, hiomista ja taittamista, päätöksiä etu- ja takakannesta sekä tietenkin kaikkien näihin vaiheisiin liittyvien tunteiden läpikäymistä.

Ja… jälleen kerran muutto lempisaarellani uuteen asuntoon, yllättävän syvän yhteyden muodostuminen kulkukissoihin – Whiteen, Cuddleen, Hopeen, Tongue Catiin (”Kielikissaan”) ja Arikseen – joista on tullut pieni karvainen perheeni, jota käyn tapaamassa lähes joka päivä. Aloin myös jälleen tutkia Kreikkaa, kiertää saaria ja antaa itseni jatkaa elämässä eteenpäin niin intensiivisen kirjoittamisen ja kaiken kokemani käsittelemisen jälkeen. Myös viimeiset 4,5 vuotta jatkunut sisäinen prosessini on jatkunut kuorien pois joitakin viimeisiä kerroksia epäilyksistäni, jotka liittyvät omaan arvooni ja kykyyni vastaanottaa hyviä asioita elämääni.

Mutta takaisin kirjaan.

—

Joitakin kuukausia sitten löysin kirjallisuusalan ammattilaisen antamaan minulle palautetta kirjoittamastani tekstistä, mikä käynnisti yllättäen toisen kirjoitusaallon, vaikka olin jo ajatellut kirjani olevan valmis. Olin jopa julkaissut blogissani joitakin kuukausia aiemmin lyhyen postauksen, jossa ilmoitin kirjani olevan valmis. Vähänpä tiesin…

Selvästikään se ei ollut (enkä ollut minäkään – ainakaan tunnetasolla).

Ensimmäinen kirjoitusaalto oli tapahtunut uskomattoman nopeasti. Suuri osa kirjasta virtasi ulos minusta hyvin lyhyessä ajassa, samalla kun elin vielä monia niistä kokemuksista, joista kirjoitin. Tuohon ensimmäiseen aaltoon liittyi poikkeuksellista kauneutta ja intensiteettiä. Mutta sen jälkeen, kun luulin kirjan olevan valmis, alkoi viiden kuukauden ajanjakso, jonka ensimmäiset viikot olivat elämäni tuskallisimpia. Noiden kuukausien aikana kävin läpi paitsi suruni syvimpiä kerroksia, myös yhden elämäni syvimmistä sisäisistä transformaatioista. Yritin samalla parhaani mukaan yksinkertaisesti elää ja käsitellä kaikkea sitä, minkä olin käynyt läpi — sekä surumatkallani että vuosia kestäneellä matkalla, joka oli muuttanut minut täysin sisäisesti. Monella tavalla noista kuukausista muodostui eräänlainen uudelleensyntymä. Ja kun lopulta palasin kirjani ääreen, en ollut enää sama ihminen, joka oli kirjoittanut sen ensimmäisen version.

Vasta tuon tauon ja saamani palautteen jälkeen jokin loksahti yhtäkkiä paikoilleen.

Tämän vuoden tammikuun lopussa aloin jälleen kirjoittaa. Puolentoista kuukauden ajan pystyin kirjoittamaan uutta materiaalia ja editoimaan jo kirjoittamaani tekstiä paljon vakaammasta paikasta käsin. Jälkeenpäin ajateltuna uskon, että tarvitsin molemmat kirjoitusaallot. Tarvitsin ensimmäisen aallon intensiteetin, jolloin tuntui melkein siltä kuin olisin kytkenyt itseni pistorasiaan ja aivan liikaa energiaa olisi virrannut lävitseni. Mutta tarvitsin myös nuo välissä olleet kuukaudet elääkseni, surrakseni ja saadakseni riittävästi etäisyyttä kaikkeen kokemaani. Kun nyt katson taaksepäin sitä, mitä kirjoitin matkani eri vaiheissa, näen muutoksen jopa omassa kirjoitusäänessäni. Laajentuneessa tietoisuuden tilassa syntynyt intensiivinen ja sielukas kieli muuttui vähitellen maadoittuneemmaksi ja kehollisemmaksi samalla, kun minäkin muutuin.

Sen jälkeen tämä kirjallisuusalan ammattilainen auttoi minua hiomaan kieliasua, mikä tarkoitti tuhansia uusia korjauksia… tuhansia – ei satoja…

Voitko kuvitella…?

Minä en todellakaan voinut!! 😊

Kaiken tämän työn jälkeen törmäsin omakustannepalveluun, joka auttaa myös kirjan maailmanlaajuisessa jakelussa. Se oli minulle tärkeää, sillä kirjani on kirjoitettu englanniksi, ei äidinkielelläni suomeksi. Päätin valita tämän reitin sen sijaan, että olisin käyttänyt tässä vaiheessa lisää aikaa perinteisen kustantajan etsimiseen. Tunsin edelleen vahvasti, että halusin saada tarinani nopeammin maailmaan.

Yritys auttoi minua kirjan taitossa sekä loi sille etu- ja takakannen. Niistäkin muodostui omat prosessinsa muutamine pienine mutkineen matkassa, ja jouduin käymään kirjan sivut vielä useita kertoja läpi ennen kuin se oli viimein valmis julkaistavaksi – ja ennen kuin aivoni ja silmäni olivat saavuttaneet rajansa lukuisten tarkistuskierrosten jälkeen.

Aiemmin tässä kuussa lensin Suomeen vastaanottamaan kirjani koevedoksen, sillä halusin tarkistaa vielä viimeisen kerran, että kaikki näytti hyvältä.

Helpotuksekseni kaikki oli kunnossa.

Perheeni Suomessa ja minä juhlistimme tätä hetkeä kauniina suomalaisena kesäiltana. Hetki, jota olin odottanut niin kauan, oli viimein muuttunut todeksi.

En olisi koskaan elämässäni osannut kuvitella, että polkuni veisi minut kaiken tämän läpi – enkä tarkoita ainoastaan kirjan kirjoittamista ja julkaisemista, vaan koko sitä matkaa, josta kirja kertoo. Mutta nyt taaksepäin katsoessani en voisi olla kiitollisempi polusta, jonka sieluni oli valinnut.

Kuten olen kirjoittanut kirjani sivuilla, itse polku oli tarkoitus, ei vain määränpää.

Kärsimys. Antautuminen sille, mitä on. Vanhan elämäni täydellinen romahtaminen. Intensiivisten traumapurkausten ja suruaaltojen läpikäyminen. Sydämeni seuraaminen silloin, kun mielelläni ei ollut minkäänlaista karttaa siitä, minne olin menossa. Ja yksinkertaisesti luottaminen siihen, että jos jatkaisin seuraavien askelten ottamista eteenpäin, päätyisin lopulta jonnekin, minne minun oli aina tarkoituskin päätyä.

Ja tietenkin matka jatkuu edelleen, mutta erilaisesta olemisen tilasta käsin.

Minulla ei ole aavistustakaan, kuinka moni tulee lukemaan matkastani tai keitä he tulevat olemaan, mutta tiedän, etten kirjoittanut tätä kirjaa vain itselleni. Tunnen kirjoittaneeni sen ennen kaikkea muita ihmisiä varten. Auttaakseni muita näkemään, että olemme niin paljon enemmän kuin vain fyysinen kehomme tai se, minkä voimme kokea fyysisessä maailmassa. Ja ettei rakkauden tarvitse kuolla silloin, kun fyysinen keho kuolee. Yhteys voi edelleen jatkua, vain eri tavalla kuin mihin olimme tottuneet. Ja että sydämen seuraaminen ei ehkä aina ole helppoa, mutta se voi tuoda elämään merkityksen, tarkoituksen ja täyttymyksen tunteet.

Jos olet kiinnostunut lukemaan kirjani, se on nyt saatavilla BoD:n suomalaisesta verkkokaupasta print-on-demand-versiona, ja myös e-kirja tulee pian saataville. Suunnittelen lisäksi myyväni kirjoja itse pari kertaa vuodessa, mutta minun täytyy vielä selvittää paras tapa tehdä se. Seuraavien päivien ja viikkojen aikana kirja löytää tiensä myös muille suomalaisille ja kansainvälisille alustoille, kuten Amazon.comiin, ja aina Kiinaan ja Etelä-Afrikkaan asti.

Kun sanon tuon ääneen, minun on edelleen vaikea uskoa sitä…

Jos sinulla on kysyttävää kirjasta tai siitä, mistä sen voi hankkia, jätä rohkeasti kommentti tänne blogiin tai ota minuun yksityisesti yhteyttä Instagram-tilini Soul Speaks Now kautta.

Vasta nyt, kun kirja on oikeasti maailmalla, alan ymmärtää, että tämä luku on päättynyt. Yli vuoden ajan oli aina jotakin kirjoitettavaa, editoitavaa, tarkistettavaa tai korjattavaa. Nyt ei enää ole.

Kirja on lähtenyt käsistäni, ja nyt tuntuu siltä, ettei elämässäni ole alkanut vain uusi luku, vaan kokonaan uusi kirja. En vain vielä tiedä, mitä se tulee sisältämään…

Haluan päättää tämän kirjoituksen sanoihin, joilla kirjani alkaa. Olkoot ne hiljainen pyyntö elämälle siitä, että tarinani löytäisi tiensä juuri sinne, minne sen on tarkoitus mennä – niihin maihin, paikkoihin ja niiden ihmisten käsiin, jotka sen on tarkoitus tavoittaa.

—

Nähdään taas ❤️ ja toivottavasti tällä kertaa hieman nopeammin. 😊