-
✨ Kirja Synnytyksessä – Tosielämän Rakkaustarina, Jota Yhä Kirjoitetaan Tähtiin… ✨
PÄIVITETTY 18.5.2025: Mitä selkeämmäksi kirjan sielu käy, sitä vahvemmaksi sen ääni muodostuu. Olen nyt päivittänyt nimen, kannen ja takakansitekstin – heijastamaan tämän tarinan mystiikkaa, syvyyttä ja ikuista rakkautta. —— Osa teistä on ehkä huomannut, että en ole viime aikoina julkaissut juuri mitään blogissa tai somessa – ja siihen on hyvä syy. ☺️ Sydämeni, käteni ja jokainen soluni ovat juuri nyt uppoutuneet kirjoittamaan jotain, joka haluaa syntyä kiireellä: ———- 📖 Yhä Kanssani – Tosielämän P.S. Rakastan Sinua — on tositarina sielunkumppanuudesta, joka ei päättynyt hyvästeihin – vaan muuttui matkaksi universumin merkkeihin, henkiseen heräämiseen ja rakkauteen, joka ylitti kuoleman. ———- Se, mitä aluksi luulin elämäni suurimmaksi menetykseksi, on jollain salaperäisellä ja kauniilla…
-
Elämä Jatkuu… Ja Apu Tuonpuoleisesta Helpottaa Seuraavia Askeleita 💫
Kun tuntuu siltä, että elät keskellä P.S. I Love You -elokuvaa, alat kysyä itseltäsi: voiko tämä todella olla totta? Onko tämä yhteys oikeasti olemassa? Jos et ole nähnyt kyseistä elokuvaa, P.S. I Love You kertoo kauniin tarinan nuoresta naisesta, Hollysta, joka saa kirjeitä mieheltään Gerryltä – kirjeitä, jotka hän on kirjoittanut ennen kuolemaansa aivokasvaimeen. Kirjeet toimitetaan hänelle miehen poismenon jälkeen, ja niiden avulla Holly saa tukea surutyöhönsä ja uuden elämän rakentamiseen. Katsoin elokuvan vuosia sitten ja itkin silmät päästäni. Ehkä jo silloin osa minusta tiesi, mitä minun elämässäni tulisi tapahtumaan… Kirjeet auttoivat Hollya löytämään oman äänensä, ilonsa ja itsensä uudelleen. Vaikka Gerry ei ollut enää fyysisesti läsnä, hän jatkoi ohjaamista,…
-
Pyhä Sekasotku: Kuinka Rikkoutunut Vesitankki Toi Minut Takaisin Voimaani
Elämässä on toisinaan hetkiä, jolloin kaikki tuntuu kaatuvan päälle. Kun olet jo kävellyt läpi sydänsurujen, menetyksen ja syvän henkisen transformaation – ja juuri kun ajattelet saavasi vihdoin hengähdystauon, universumi ojentaa sinulle uuden sotkun siivottavaksi. Siinä tilanteessa minä nimittäin olin äsken. Uudessa asunnossani saarella, jonne olen rakentamassa elämääni. Surun ja selviytymisen viikkojen jälkeen olin valmis asettumaan aloilleni. Vihdoin hengähtämään. Rakentamaan jotain uutta. Ja sitten paljastuivat Wi-Fi-ongelmat…Ja kahvinkeitin hajosi. Jonka jälkeen vesiputki alkoi vuotamaan aurinkopaneelini tankista. Tietenkin. Pääsiäissunnuntaina. Yksin. Vieraassa maassa. Eikä ketään heti saatavilla auttamaan. Odotin tuntikausia apua ilman juoksevaa vettä – vaihdellen hiljaisen turhautumisen ja äänekkään epätoivon välillä. Kyse ei ollut vain vedestä. Kyse oli kaikesta siitä, mitä se edusti.…
