Jos seisot edelleen pystyssä kaikkein vaikeimman vuoden jälkeen

Mitä suru opetti minulle rakkaudesta, menetyksestä ja siitä, miten jatkaa eteenpäin

Uusi vuosi, 2026, on vihdoin täällä. Mutta ennen kuin astun siihen kunnolla, tunnen tarvetta pysähtyä ja katsoa taaksepäin kulunutta vuotta.

Jos minun pitäisi kuvata vuotta 2025 yhdellä sanalla, se olisi tämä: suru.
Suru — ja kaikki se, miksi se minut muovasi, mitä se sai minut kohtaamaan ja elämään läpi.
Suru siitä, että menetin sielunkumppanini, tulevan aviomieheni, ja elämäni rakkauden.

Ja samanaikaisesti ilo, helpotus ja ihmetys siitä, että sainkin todeta, että yhteytemme jatkui, mutta vain uudella tavalla. 

Epäilemättä viime vuosi oli tähänastisen elämäni vaikein. Oli hetkiä, jolloin todella uskoin, etten selviäisi seuraavaan vuoteen asti. Mutta selvisin. Ja jos luet tätä menetettyäsi jonkun rakkaasi, olen aidosti iloinen, että sinäkin olet yhä täällä.

Astun tähän uuteen vuoteen seisten yhä sen maastopalon tuhkassa, joka poltti elämäni maan tasalle. Ja silti — jos katson tarkasti — näen jo pieniä versoja nousemassa tuhkasta. Ne ovat vielä niin pieniä, ettei moni edes huomaisi niitä. Mutta ne ovat olemassa.

Tässä postauksessa haluan pysähtyä sen äärelle, mitä elämäni syvimmän surun läpikäyminen opetti minulle vuonna 2025 — toivoen, että siitä olisi apua jollekin toiselle. Tiedän, että jokaisen suru on ainutlaatuinen eikä ole olemassa yhtä oikeaa tapaa toipua siitä ja jatkaa eteenpäin. Tiedän myös, kuinka yksinäistä suru voi olla. Elämme yhteiskunnassa, joka välttelee kuolemaa koskevia keskusteluja, vaikka kuolemaa tapahtuu joka päivä, joka hetki — ja vaikka se on jotain, minkä me kaikki kohtaamme elämämme lopussa.

Tätä kaikkea vuosi 2025 opetti minulle rakkaudesta, menetyksestä ja siitä, miten jatkaa eteenpäin:

1. Se opetti minulle ihmiskehon katoavaisuudesta — ja sielun ikuisuudesta.
   Kun sielunkumppanini siirtyi verhon toiselle puolelle, en koskaan odottanut yhteytemme jatkuvan. Mutta yllätyksekseni niin kävi — merkkien, telepaattisen yhteyden ja jopa hyvin käytännöllisen arjen ohjauksen kautta. Elettyäni tätä kokemusta päivästä toiseen en enää epäile sitä. Hän on yhä kanssani, vain eri muodossa — muodottomassa muodossa.
2. Se opetti, kuinka paljon tieto sielun ikuisuudesta voi tukea suruprosessia.
   Tämä on yksi tärkeimmistä syistä, miksi aloitin tämän blogin ja kirjoitin kirjani. Koen vastuukseni jakaa elettyä kokemustani, koska tiedän, kuinka paljon tämä tieto voi helpottaa surua. Ilman tätä yhteyttä en tiedä miten olisin itse selvinnyt viime vuodesta. Ja oikeastaan surun lisäksi, tämä yhteys teki vuodestani maagisen tehden vuodesta 2025 täydellisen valon ja varjon taistelun sisälläni. Saamieni viestien sekä kuolemanrajakokemuksia ja tuonpuoleista elämää koskevien tutkimusten perusteella tiedän nyt, ettei kokemukseni ole ainutlaatuinen — monet kokevat samankaltaista, mutta epäilevät itseään.
3. Tieto sielun ikuisuudesta ei poista tarvetta surra ihmisyyden tasolla.
   Tieto tai edes eletty kokemus siitä, että rakkaasi on yhä olemassa vain eri muodossa, ei poista kipua — mutta se voi pehmentää ja helpottaa suruprosessia. Meidän täytyy silti itkeä, tuntea vihaa, epätoivoa ja kaikkea sitä, mitä nousee esiin. Suru täytyy tuntea, jotta se voisi vapautua. Se voi viedä viikkoja, kuukausia tai vuosia — mutta sen tukahduttaminen vain pitkittää kipua.
4. Sielu löytää monia tapoja tavoittaa rakkaansa Maassa.
   Opin tämän oman kokemukseni kautta — Janniksen sydämenmuotoisten merkkien kautta pilvissä, vedessä, fyysisissä esineissä ja materiaaleissa sekä ruoassa, telepaattisen yhteyden sekä konkreettisen ohjauksen kautta, jota saan erityisesti numeron 23 välityksellä. Myöhemmin Michael Newtonin teoksiin tutustuminen antoi kielen ja kontekstin sille, mitä olin jo elänyt. Sielun luonteen ja matkan ymmärtäminen kiehtoo minua syvästi, sillä se koskettaa olemuksemme ydintä — sitä, keitä todella olemme kehon tuolla puolen — ja sitä, miten tämä ymmärrys voi auttaa meitä elämään enemmän sydämestä kuin mielestä käsin, tuoden elämään syvyyttä, merkitystä ja syvempää tyytyväisyyttä.
5. Suru ei ole lineaarista.
   On hetkiä, jolloin ajattelet: ”Ah, ehkä kipu on vihdoinkin ohi”, ja seuraavassa hetkessä huomaat taas itkeväsi lattialla, täysin musertuneena ja tuntien olevasi takaisin lähtöpisteessä. Jokainen suruaalto, jonka annat kulkea lävitsesi, kuitenkin vapauttaa jotakin. Luota siihen, että suru myös parantaa, kun kohtaat sen rohkeasti — ja että ajan myötä aallot eivät enää upota sinua alleen.
6. Suru vaikuttaa kaikkiin kerroksiisi — tunteisiin, mieleen ja kehoon.
   Surun aallot voivat olla niin voimakkaita, että ne tuntuvat lähes fyysisesti tappavilta. Ne voivat vääristää kasvosi outoihin ilmeisiin, hidastaa ajattelua ja häiritä unta, ruokahalua ja muistia. Menetin makuaistini ja uneni kuukausiksi, ja monia kuukausia myöhemmin minulta alkoi lähteä hiuksia runsaasti. Kehoni oli siirtynyt selviytymistilaan. Kaikki pysähtyi, jotta voisin kestää ja selvitä. Suru voi saada olon tuntumaan masentuneelta, eksyneeltä ja yksinäiseltä, ja sen huomaaminen, miten paljon keholtasi vaaditaan, voi lisätä tätä raskauden tunnetta. Mutta keho ja mieli voivat toipua, kun surun intensiivisin vaihe on ohi ja keho pääsee aloittamaan oman paranemistyönsä.
7. Suru ja ilo voivat olla olemassa yhtä aikaa.
   Meidän ei pitäisi tuntea syyllisyyttä, kun ilon pilkahdukset alkavat palata. Rakkaasi eivät toivo sinulle mitään muuta kuin onnellisuutta ja sitä, että jatkat elämääsi eteenpäin. Voin luvata, että ilo ja onnellisuus ovat mahdollisia menetyksen jälkeen — vaikka se veisi aikaa. Ja kun ilo palaa, älä tukahduta sitä syyllisyyden vuoksi.
8. Aika itsessään ei paranna surua — vaan se, mitä teet ajalla.
   Surun välttely vain siirtää sitä myöhemmäksi. Kun kohtaamme surun läsnäolon ja hyväksynnän kautta, se alkaa muuntua. Tunteiden kohtaaminen niiden noustessa esiin, sen sijaan että työntäisimme ne pois, on syvästi parantavaa.
9. Suru muuttaa sinua — sekä arjen asioissa että sisäisesti.
   Sielunkumppanini siirtymisen myötä kaikki yhteiset suunnitelmamme niin työssä kuin henkilökohtaisessa elämässä romahtivat. Tiedän, että minun täytyy hyväksyä tämä ja rakentaa elämäni uudelleen tuhkasta. Uudelleenrakentaminen vie aikaa, koska en voi palata entiseen elämääni — kaikki minussa on muuttunut myös sisäisesti. En ole enää sama nainen kuin vuoden 2025 alussa. Olen joku uusi, ja tämän ”uuden minän” opettelu vie aikansa.
10. Ja lopuksi: sinun ei tarvitse siirtyä eteenpäin rakkaasi luota.
    Sinun ei koskaan tarvitse ”päästää irti” rakkaastasi — vaan voit kulkea eteenpäin hänen kanssaan. Rakkaasi tulee olemaan aina osa sinua, joko muistoissa, yhteisten lasten kautta, jonkin yhdessä rakennetun asian kautta tai elettynä sielutason läsnäolona, jos tunnet olevasi avoin sille. Tämä ei tarkoita menneeseen takertumista tai toivetta saada hänet takaisin fyysisessä muodossa. Se tarkoittaa rohkeutta, voimaa ja toivoa jatkaa eteenpäin tietäen, että rakkaasi on yhä olemassa — auttamassa, ohjaamassa ja vähintäänkin odottamassa sinua verhon toisella puolella, kun on sinun aikasi lähteä tästä maagisesta mutta toisinaan hyvin haastavasta inhimillisestä kokemuksesta.

Uuden vuoden alkaessa en halua asettaa tulevaisuudelle suuria odotuksia — mutta en ole luopunut unelmistanikaan. Aloitan vuoden 2026 huomattavasti vähemmällä kivulla ja surulla, ja kiitollisuudella siitä transformaatiosta, jonka tämä vaikea mutta kaunis vuosi toi elämääni. Tiedän, että sitä naista, joka astui vuoteen 2025, ei ole enää olemassa — ja että se, joksi tulin, syntyi sekä siitä rakkaudesta, jonka menetin, että siitä rakkaudesta, joka ei koskaan lähtenyt.

Niin kauan kuin pidämme toivon elossa ja jatkamme kulkemista — vaikka se sattuisi — pysymme avoimina sille, että jotain hyvää voi vielä tulla. Elämäni haasteista huolimatta kannan yhä hiljaista sisäistä tietoa siitä, että sieluni tietää, mitä se on tekemässä, ja että jopa kaikkein vaikeimmat kokemukseni ovat osa matkaani, osa sielunsopimustani ja osa henkilökohtaista kasvuani.

Jos suret, anna itsellesi aikaa. Mutta älä luovu unelmistasi — tai toiveestasi tuntea iloa uudelleen.

Toivotan sinulle lempeää ja merkityksellistä uutta vuotta. ✨
Olkoon se juuri sitä, mitä sydämesi tarvitsee. ❤️