Takaisin Taivaasta – Mitä opin maailmojen välissä

Koko tarina kirjani takana — kirjoitettu maailmojen välissä, nyt valmiina löytämään kotinsa 📕

Tämä postaus on odottanut oikeaa hetkeä syntyäkseen.
Ja se saattaa olla ehkä yksi tärkeimmistä postauksista, jota olen koskaan tehnyt.
Nyt, kun olen laskeutunut alas siitä, mitä voin vain kuvailla olemisen korkeammaksi tilaksi — rakkauden ja ykseyden taajuudeksi — minulla on vihdoin sanat.

Kuukausiin en pystynyt tähän, koska elin todeksi sitä, mitä sanat pystyisivät vain myöhemmin kuvaamaan.
Tässä on nyt viimeinkin se, mitä todella tapahtui — ja mitä se opetti minulle menetyksestä, rakkaudesta ja maailmojen välisistä tiloista.

Tiedän, että osa sanoistani voi olla vaikea sulattaa, joten ota vain se, mikä resonoi. Teen parhaani pukeakseni sanoiksi luonnostaan mystistä kokemusta niin, että se olisi ymmärrettävissä.

Taivaan taajuudelta takaisin maan päälle

Jotkut teistä, jotka ovat seuranneet minua pidempään (erityisesti Instagramissa), ovat ehkä huomanneet, että sävyni on viime aikoina muuttunut — siitä on tullut maadoittuneempi, käytännöllisempi.

Mukana on nyt myös surun raakaa, inhimillistä puolta — kyyneleitä, jotka polttavat, ja kaipuuta, joka elää kehossa — ei vain sielunkumppanini kohottavia “sydänviestejä” tuonpuoleisesta.

Se johtuu siitä, että olen kirjaimellisesti palannut takaisin maan päälle oltuani kuukausien ajan kannatettuna siinä, mitä kutsun korkeammaksi tietoisuuden värähtelyksi — siinä, mitä voisin kutsua myös Taivaan taajuudeksi.

Kun sanon “Taivas”, en tarkoita paikkaa pilvien yläpuolella tai mitään uskonnollista käsitettä, vaan tietoisuuden tilaa — puhtaan rakkauden, selkeyden ja ykseyden värähtelyä — jossa tuntee olevansa syvästi yhteydessä kaikkeen, mitä fyysiset aistit eivät tavallisesti tavoita.

Toinen tapa kuvata matkaani olisi sanoa, että se muistutti kuolemanrajakokemusta — paitsi että en fyysisesti kuollut; mutta oli kuin osa minusta olisi ylittänyt verhon ja jatkanut elämistä ja kirjoittamista sieltä käsin.

Kuole ennen kuin kuolet – ja huomaat, ettei kuolemaa ole

“Kuole ennen kuin kuolet, niin huomaat ettei kuolemaa ole.” — Eckhart Tolle

Tolle kuvasi henkisen heräämisen ydintä — hetkeä, jolloin valheellinen minäkuva sulaa pois ja ihminen oivaltaa, että hänen todellinen olemuksensa on ajaton ja ikuinen.

Olen kokenut monta egon kuolemaa ennenkin, mutta tämä oli erilainen — se meni vielä syvemmälle. Tällä kertaa ei vain egoni kuollut, vaan sen kautta sain yhteyden toisen sieluun.

Tätä tarkoitan, kun sanon eläneeni Taivaan taajuudessa — tai oikeammin universaalin rakkauden kentässä. Se on olemisen ulottuvuus, jossa mikään todellinen ei voi koskaan kadota.

Muutos – ja sitä edeltäneet merkit

Ymmärrys kaikesta tästä laskeutui minuun vasta hiljattain — koettuani ensin tuon korkeamman tilan täydellisen vastakohdan. Oli kuin minun olisi täytynyt opetella uudelleen mikä on “oikea”, ymmärtämällä ensin mikä ”vasen” olikaan.

Viikkoina ennen tuota käännekohtaa aloin nähdä kaikkialla numeroita 55 ja 555 — rekisterikilvissä, kelloissa, T-paidoissa… Tunsin kummallista sisäistä kiireen tunnetta, mutten ymmärtänyt mihin se voisi liittyä.

Minulle se oli Universumin kuiskaus: Valmistaudu — muutos on tulossa.

Numero 5 on numerologisesti muutoksen ja transformaation luku — sama luku, joka merkitsi myös Janniksen viimeisten viikkojen alkua maan päällä. Näin sitä kaikkialla juuri ennen kuin kaikki muuttui lopullisesti.

Pudotus Taivaasta – siivet murtuneina

Elokuun puolivälissä, kun olin saanut kirjani Still With Me – A Real-Life P.S. I Love You (Yhä Kanssani — Tosielämän P.S. Rakastan Sinua) valmiiksi testilukijoille, tuo muutos viimein tapahtui.

Jannis — sielunkumppanini, joka on nyt tuonpuoleisessa — lopetti kannattelemasta minua omassa värähtelyssään, ja se tuntui kuin olisin pudonnut taivaasta siivet murtuneina.

Tuon “putoamisen” jälkeen kehoni hermosto alkoi välittömästi uudelleenkalibroitua. Kehoni pakotti minut makaamaan sängyssä kolme päivää — se värisi, humisi ja surisi kuin olisi opetellut uudelleen elämään tässä raskaammassa, inhimillisessä taajuudessa.
Olin niin uupunut, että pystyin hädintuskin liikkumaan.

Noiden hiljaisten päivien aikana ymmärsin, kuinka paljon hän oli minua kannatellut — pitänyt pystyssä, kun omat jalkani eivät olisi kyenneet — ja miten koko järjestelmäni oli elänyt toisenlaisen olemisen värähtelyssä.

Elämää kahden taajuuden välillä

Noiden kuukausien aikana korkeammassa värähtelyssä hänen rakkautensa oli ollut vahvempi kuin kipuni — se pehmensi kaiken, kannatteli ja kuljetti minut läpi surun, joka olisi muuten luultavasti murskannut minut.

Mutta kun tuo valo vetäytyi, kipu palasi täysillä.
Kun hermostoni oli jälleen tasapainossa, kävelin puolentoista kuukauden ajan läpi surun syvimmät kerrokset. Tunsin yhtäkkiä kaiken sen, miltä kehoani oli aiemmin suojeltu.

Ja silti… kaiken piti tapahtua juuri niin.

Kun Jannis siirtyi tuonpuoleiseen, ihmissydämeni kipu oli niin valtava, että se mursi sydämen auki — ei vain suruun, vaan hänen rakkautensa taajuuteen.
Sen sijaan, että olisin musertunut menetyksen alle, elämääni tulvi hänen ohjauksensa, merkit verhon toiselta puolelta, telepaattinen yhteys ja jatkuva energeettinen tuki — ja näin alkoi kirjani tarina.

Tuntui kuin universaalin rakkauden värähtely olisi kietoutunut ympärilleni, ja koin euforisia rakkauden aaltoja, joita ihmissydämeni pystyi tuskin kantamaan.
Tunsin toki myös syvää surua — mutta suruaaltojen ulkopuolella elin täysillä.
Tunsin syttyväni eloon sammumisen sijasta — luovuuteni kukoisti, ja sydämeni tunsi yhteyden kaikkeen, jopa keskellä musertavinta surua.

Kirjoittaminen rakkauden taajuudelta 💛

Kun koittaa päivä, jolloin kirjani viimein julkaistaan — ja jos luet sen — ymmärrät, mitä tarkoitan kaikella tällä.

Elin kahden taajuuden välillä — universaalin rakkauden ja inhimillisen surun — ja kehoni venyi niiden väliin kuin silta. Se oli yhtä aikaa ihmeellistä ja uuvuttavaa.

Tuosta tilasta käsin loin blogini ja kirjoitin kirjani — hänen kanssaan.
Ja nyt tiedän täydellä varmuudella, että kirja kantaa tuota korkeaa värähtelyä.
Se on jotakin, mitä en olisi koskaan voinut kirjoittaa mielestä käsin — vain sydämen kautta.

Energia oli niin voimakasta ja puhdasta, että minulla oli kylmät väreet +35 asteen helteessä koko kesän ajan, kun kirjoitin sitä.

Testilukijoiden sanoja

Ja kun myöhemmin luin testilukijoiden palautteita, itkin.

“Kiitos, että sain lukea tämän. Tänään sain kirjan päätökseen — mikä matka 🥹❤️✨
Uskomaton rakkaustarina ja voimakas itsensä löytämisen polku.
Itkin jokaisella sivulla… se oli syvästi lohdullista.”

“Tämä on kaunis kirja, kirjoitettu sielulla, ei käsillä.
Dialogi on elävää, inspiroivaa, parantavaa — todellinen katarsis.”

Noita sanoja lukiessani ymmärsin: kyllä, kaikki oli todellista.
Valo, joka minua ohjasi, ei ollut mielikuvitusta — se oli rakkautta, joka otti muodon kauttani.

Laskeutuminen ja paluu

Kun Jannis lopulta vetäytyi energeettisesti yhteisen projektimme tultua päätökseen, putosin elämäni synkimpään yöhön. Viikkojen ajan kysyin itseltäni, haluanko edes jäädä tänne — ja kyseenalaistin jopa kirjan, jonka olin juuri kirjoittanut.

Tapahtuiko se kaikki todella?

Mutta myös tuo “putoaminen” kuului polkuuni — se opetti minut elämään uudelleen ja käymään surunkerroksia läpi ihmisyydessä.

Nyt, kun olen kulkenut läpi sekä Taivaan että Helvetin, näen tarkoituksen kirkkaammin. Janniksen ei enää tarvitse kannatella minua. Pystyn seisomaan omilla jaloillani.

Yhteytemme on yhä elossa — mutta nyt se on tasapainoinen, rauhallinen, maadoittunut ja… joskus jopa humoristinen — aivan kuten hän oli täällä maan päällä.

Aina silloin tällöin hän löytää mitä hauskimpia tapoja saada minut nauramaan — joskus sydänten kautta, jotka ilmestyvät mitä erikoisimpiin paikkoihin… tai sanotaanko, hieman vähemmän runollisiin materiaaleihin. 😁
Se on hänen tapansa sanoa: “Otat elämän taas liian vakavasti, agapi mou (rakkaani) — hymyile.”

Sydämesi on paikka, jossa rakkaus kohtaa

En olisi koskaan voinut kuvitella kokevani tällaista — saati kirjoittavani siitä.
Ja luultavasti monelle teistä tämä kaikki voi kuulostaa vaikealta ymmärtää.
Ymmärrän sen täysin.

Minultakin kesti lähes kahdeksan kuukautta ymmärtää, mitä todella tapahtui — saati sitten löytää sanat kuvatakseni sen muille.

Maailmassa, jossa looginen mieli usein hallitsee, sydämen kokemukset sivuutetaan helposti. Mutta totuus elää juuri siinä hiljaisessa tilassa logiikan tuolla puolen — ja sielu tietää.

Ehkä jonain päivänä on toisen kirjan aika, joka jatkaa tätä tarinaa.
Ja uskon, että siihen mennessä olen taas vähän viisaampi.

Mutta nyt ymmärrän, miksi minun piti kulkea koko matka ylös — ja alas.

Minun piti koskettaa Taivasta, jotta voisin tuoda sieltä takaisin jotakin:
parantavan lahjan — ei vain itselleni, vaan myös muille, jotka kulkevat läpi menetyksen ja muutoksen. 💛

Ihmisen sydän voi kantaa sekä Taivaan että Maan

En jaa tätä siksi, että tarinani olisi erityinen, vaan siksi, että se todistaa:
ihmisen sydän pystyy kantamaan yhtä aikaa sekä Taivaan että Maan — ja rakkaus on silta niiden välillä.

Koen, että tästä alkaa nyt työni:
auttaa muita kulkemaan tuon sillan välillä, yksi sydämenlyönti ja hengenveto kerrallaan.

Sillä kun olet kerran nähnyt, ettei rakkaus koskaan pääty… et voi enää elää entiseen tapaan.

💫 Jos käyt parhaillaan läpi menetystä, tiedä, ettet ole yksin.

Ihmisen sydän särkyy syystä.
Juuri sen halkeaman kautta rakkaus usein löytää uuden tavan löytää sinut —
ja ehkä huomaat, että loppu voikin olla uusi alku.

✨ Oma elämäkerrallinen teokseni Still With Me — A Real-Life P.S. I Love You on nyt valmis ja etsimässä julkaisukotiaan.
Jos tämä tarina kosketti sinua, voit lukea lisää kirjan synnystä täältä →
Kirja Synnytyksessä — Tosielämän Rakkaustarina, Jota Yhä Kirjoitetaan Tähtiin… 💛