Mitä Rakkaus On?

Sinä olet. Sinä olet rakkaus. Ja se on paljon syvempää kuin rakkaus itseä kohtaan. Ja kun ymmärrät ja koet sen, se muuttaa koko ihmisyyden kokemuksesi.

Koko elämäni olen tutkinut rakkauden käsitettä — tietoisesti ja tiedostamattani. On hämmästyttävää katsoa taaksepäin ja nähdä, kuinka olen siirtynyt itseni rakastamattomuudesta (ja jopa ajoittaisesta itseni vihaamisesta) tähän syvälliseen ymmärrykseen siitä, että olen rakkaus — kuten me kaikki olemme. Olemme vain yksinkertaisesti unohtaneet sen. Suurin opettajani rakkaudesta on ollut elämä itse: karmalliset yhteydet, kaksoisliekkiyhteys, syvä sielunkumppaniyhteys, yhteys itseeni sekä heräämismatkani, jonka kautta olen kasvanut lähemmäksi omaa sieluani ja sitä kautta lähemmäksi Lähdettä — ylisielua, universaalia tietoisuutta, puhdasta läsnäoloa, jumaluutta — tai millä nimellä sitä haluatkaan kutsua.

Tässä blogikirjoituksessa haluan pohtia, miten ymmärrykseni rakkaudesta on muuttunut tietoisuuteni muuttuessa — ja jakaa nykyisen ymmärrykseni rakkaudesta siitä tietoisuuden tilasta käsin, jossa nyt seison. Ehkä se auttaa sinua eteenpäin omalla polullasi… ja muistamaan, kuka olet pohjimmiltasi.

---

Muiden Rakastamisesta Itsensä Rakastamiseen

Vielä muutama vuosi sitten uskoin, että rakkaus on vain voimakas tunne jotakuta kohtaan: kumppania, ystävää, perheenjäsentä, lemmikkiä. Ajattelin, että rakkaudessa on variaatioita: romanttinen rakkaus, ystävyyteen pohjautuva rakkaus, vanhempien rakkaus. Ja romantiikkaan liitin tietysti perhoset vatsassani ja unettomat yöt, jolloin kaipasin jotakuta niin kovasti.

Kun kyse oli rakkaudesta itseä kohtaan, uskoin sen tarkoittavan jotain sellaista kuin hiusten laittoa, kauniiden vaatteiden pukemista, ulkonäöstä huolehtimista. Mutta se ei ole rakkautta itseä kohtaan — se on itsestä huolehtimista. Tai sanotaanko, että se on vain pieni osa itsensä rakastamista.

Sitten opin, että rakkaus itseä kohtaan ei tarkoita itsensä hemmottelua — se on sitä, ettet hylkää itseäsi varsinkaan synkimpinä ja tuskallisimpina hetkinä. Rakkaus itseä kohtaan on sitä, että pysyt omalla puolellasi, vaikka elämä kääntyisi sinua vastaan. Se on itseensä luottamista silloinkin, kun kaikki romahtaa ja se on itseensä uskomista, kun kukaan muu ei tee niin. Rakkaus itseä kohtaan on sitä, ettet jätä itseäsi, kun pettymys, häpeä, trauma tai suru saapuu. Se on hiljainen päätös pitää kiinni omasta kädestäsi ja hyväksyä kaikki varjosi.

Aloin oppia enemmän rakkaudesta itseä kohtaan silloin, kun koko elämäni romahti — kun henkisen heräämiseni pikakaista alkoi joitakin vuosia sitten ja menetin kaiken. Tuolloin nousi esiin myös syvä kysymys: “Voinko rakastaa itseäni, vaikka kukaan muu ei rakastaisi?” Heräämismatkallani tuli hetkiä, joissa pystyin vastaamaan tuohon kysymykseen ”kyllä” — yhä useammin — ja se valmisteli minua kokemaan rakkauden seuraavan tason. Ja se oli syvä sielun tasolla koettu rakkaus Jannikseen — sielunkumppaniini — joka on nyt verhon toisella puolella, mutta kulkee silti yhä rinnallani sieluna.

---

Syvä Sielunkumppanirakkaus — Portti Ehdottoman Rakkauden Kokemukseen

Tällainen rakkaus — syvä sielunkumppanitason romanttinen rakkaus — tuntuu syvällä sydämessä. Kun kohtaat sielunkumppanisi (ja yhdessä elämässä voi olla useita sielunkumppaneita), tunnistat heidät välittömästi. Tunnet syvän muistamisen ja tuttuuden tunteen, ja rakkaus jota tunnet, on rakkautta heidän sielunsa ydinolemusta kohtaan. Voit sanoa “Rakastan sinua” jo muutaman päivän tai viikon jälkeen, vaikka et vielä tuntisi heidän ihmisidentiteettiään kovinkaan hyvin tässä elämässä, mutta koska tunnet ja muistat heidän sielunsa olemuksen — sitä sinä rakastat, ja olet aina rakastanut — monien yhdessä elettyjen elämien ajan. Näin koen Janniksen kanssa, ja Michael Newtonin ja Dolores Cannonin tuonpuoleista koskevien tutkimusten mukaan tämä yhteys ei pääty edes fyysisen kehon kuollessa. Ja tiedän sen, koska oma elämänkokemukseni on osoittanut sen minulle. Se on hämmästyttävää, ja olen edelleen syvästi vaikuttunut siitä.

Syvässä sielunkumppanuudessa (joka voi olla muutakin kuin romanttinen suhde), olen kokenut, että rakkaus on lähempänä sitä, mitä pian kuvaan puhtaaksi, ehdottomaksi rakkaudeksi. Tällä rakkauden tasolla rakastat ihmistä hänen ydinolemuksensa vuoksi, ilman odotuksia tai persoonaan perustuvia ehtoja. Hänen ei tarvitse täyttää “toivelistasi kohtia (kuten ikä, titteli, ulkonäkö, harrastukset, terveydentila jne.)”, eikä hänen tarvitse tehdä mitään erityistä hyväksesi. Rakastat häntä vain siksi, että hän on olemassa. Tunnet hänen sielunsa kauneuden persoonallisuuden ja kaikkien pinnallisten roolien alla. Tällainen rakkaus ohjaa myös lempeästi kohti kasvua, on täynnä hyväksyntää ja on vähemmän egokeskeistä pohjautuen enemmän syvään molemminpuoliseen kunnioitukseen. Sielunkumppanin kanssa oleminen tuntuu melkein kuin kotiin palaamiselta. Koska tavallaan palaatkin — hän on osa sieluperhettäsi, jonka kanssa olet viettänyt elämiä toisensa perään — ja kaikki tuntuu niin tutulta.

Sielutason rakkaus voi myös aluksi tuntua ylivoimaiselta. Se on niin puhdasta, että se toimii kuin valo — paljastaen kaiken, mikä sinussa on ollut piilossa. En alussa pelännyt Janniksen rakkautta — pelkäsin sitä, että minut vihdoin nähtäisiin, ja että minä itse näkisin itseni — kokonaisuudessani.

Todellinen sielunkumppanirakkaus sanoo: “Näytä minulle koko itsesi – ja rakastan sinua silti.” Ja: “Autan sinua kasvamaan ja kohtaamaan kaikki varjosi – ilman että jätän sinut tai tuomitsen sinua.”

---

Suhteellisen Rakkauden Tuolle Puolen — Sen Muistaminen, Mitä Olet

“Rakkaus ei ole jotain, mitä sinun täytyy etsiä — se on jotain, mitä sinä olet.”

Palataanpa kysymykseen: “Mitä rakkaus on?”
Kaikki, mitä olen kuvaillut tähän asti, on rakkauden kokemista suhteessa johonkin — lämpimiä tunteita suhteessa joko itseesi tai toiseen ihmiseen sinun ulkopuolellasi.

Sielunkumppanini palattua takaisin henkimaailmaan kipu repäisi sydämeni niin ammolleen, että tietoisuuteni ja sydämeni saivat entistä laajemman ja korkeamman näkökulman rakkauteen.

Tämä on tämänhetkinen ymmärrykseni rakkauden todellisesta olemuksesta:
Koska olemme kaikki ikuisia sieluja ihmiskehossa, ja koska tämä sielu on yhteydessä ylisieluun — Lähteeseen, puhtaaseen tietoisuuteen (millä nimellä sitä haluaa kutsua) — me kaikki säteilemme samaa Lähteen olemusta ja värähtelyä.

Ja mikä on tuon Lähteen olemus ja värähtely?
Se on ehdotonta rakkautta — tai toisin sanoen, ehdotonta hyväksyntää. Rakkaus ei siis ole tunne, koska puhdas tietoisuus ei voi kokea tunteita kuten ihmiset. Se tunne, jota kutsumme rakkaudeksi, on vain ihmismielen käännös jostain syvemmästä.

Ehdoton hyväksyntä — täydellinen salliminen sille, mikä on — on se, mitä kutsumme rakkaudeksi.

Tämä rakkaus on Lähteen ja siten myös sielusi perus olemisen tila, koska me tulemme kaikki samasta Lähteestä.

Me emme siten vain anna tai vastaanota rakkautta —
me olemme rakkaus.

Tämä rakkaus, josta nyt puhun, ei ole suhteessa mihinkään — ei edes sinuun itseesi. Se on erilaista kuin rakkaus itseä kohtaan — koska et tunne tätä rakkautta suhteessa itseesi.
Tunnet, että sinä olet itse rakkaus.

Tiedän, että ajatus siitä, että me olemme rakkaus, voi tuntua abstraktilta tai vaikealta tavoittaa. Tätä ei voi täysin ymmärtää mielen ja älyn kautta. Rakkauden todellinen olemus ei ole teoria, jonka voi oppia lukemalla — se on kehollistettava — se on värähtely.

Se on koettava.

Eikä sitä voi kiirehtiä tai pakottaa. Tämä oivallus saapuu luonnostaan sielusi aikataulussa ja sen sisäisen työn kautta, jonka teet itsesi kanssa. Se on kuin sipulin kuorimista: aloitat uloimmista kerroksista ja lopulta saavut ytimeen. Pelkkä avoimuus ja uteliaisuus kokea rakkautta muuna kuin suhteena johonkuhun alkaa jo muuttaa sinua.

Ja kun koet sen syvästi, se on yksi vapauttavimpia oivalluksia — sellainen, joka muuttaa koko ihmisyyden kokemuksesi.

• Lakkaat etsimästä rakkautta.
• Tunnet, että et tarvitse ketään muuta ulkopuoleltasi rakastamaan sinua, koska se ei voisi lisätä mitään siihen rakkauteen joka jo olet.
• Lopetat toivomasta, että joku muu täydentäisi sinut, validoisi sinut, pelastaisi sinut tai tekisi sinusta ehjän, koska olet jo löytänyt kaiken tuon sisältäsi.

Tunnet olosi ehyeksi ja kokonaiseksi sellaisena kuin olet — ja se tuntuu kiitollisuudelta, laajentumiselta, syvältä rauhalta ja syvältä tyytyväisyydeltä.

Ja tuosta rakkauden tilasta käsin, voit tietenkin edelleen rakastua, saada kumppanin, perustaa perheen, rakastaa lemmikkiäsi, jakaa läheisyyttä, naurua ja hellyyttä. Itse asiassa tästä tilasta jaettu rakkaus on usein kauniimpaa, vapaampaa, ja aidompaa — koska pelko on poissa.

Et tarvitse ketään ollaksesi kokonainen —
mutta voit nauttia syvästi rakastamisen ja rakastetuksi tulemisen kokemuksesta suhteessa johonkuhun toiseen. 

Mutta se ei enää tapahdu puutteesta.
Ei tarpeesta, yksinäisyydestä tai tyhjyydestä.

Rakastat, koska olet rakkaus —
ja rakkaus virtaa lävitsesi.

---

Et Voi Koskaan Menettää Rakkautta Koska Sinä Olet Se

Rakkauden ydinolemuksen oivaltaminen tuo sinut myös tähän ymmärrykseen:

Jos joku poistuu elämästäsi —
et menettänyt rakkautta.
Menetit vain ihmisen.

Koska rakkaus ei koskaan tullut hänestä —
rakkaus oli aina jotakin, joka virtasi lävitsesi.

Ja kaikkein tärkeintä —
et tule rakkaudeksi —
sinä vain muistat, kuorimalla sitä peittävät kerrokset,
että olet aina ollut rakkaus.